*

Johannes Hidén Kohti valmiimpaa maata.

Rikosoikeudellisen rangaistuksen perusteista

Mitä yhteistä on Axl Smithin tapauksella ja esimerkiksi miljonääri Reima Kuislan ajamalla ylinopeudella? Molemmissa tapauksissa rikoksesta saatuun rangaistukseen on vaikuttanut teon (ja seurausten) lisäksi myös rangaistuksen vaikuttavuuden sovittaminen muihin tekijöihin eli näissä tapauksissa käytännössä rikoksen tekijään liittyviin ominaisuuksiin. Smithin tapauksessa tuomio on uutisoinnin perusteella ilmeisesti hieman lievempi tapauksen saaman laajan julkisuuden vuoksi, kun taas Kuislan tapauksessa sakot olivat todella korkeat hänen suurien tulojensa vuoksi. Toisessa rangaistusta kevennetään, kun taas toisessa sitä kovennetaan keskivertotapaukseen verrattuna, mutta käytäntöjen taustalla oleva periaate on sama: rikoksesta syntyvä seuraamus pyritään asettamaan kokonaisuudessaan sopivalle tasolle.

Yleinen suhtautuminen näihin kahteen käytäntöön vaikuttaa jakavan mielipiteitä vahvasti. Nettifoorumien ja sosiaalisen median kannanotoissa tietysti helposti korostuvat mielipiteiden ääripäät, mutta vaikuttaisi joka tapauksessa siltä, että tulotasoon pohjautuva päiväsakko nauttii näistä kahdesta huomattavasti laajempaa kannatusta. Tälle voi nähdä useampia syitä: 

  • Yksi, joskaan tässä yhteydessä ei ehkä se keskeisin syy on käytännöllinen: tulot ovat helposti mitattavissa. Vaikka tuloja voi periaatteessa jäädä myös piiloon, mittari on kuitenkin sellaisenaan absoluuttinen ja selkeä, ja kaikille sama. Julkisuutta tai sen tapauksen aikaansaaman julkisuuden haitallisuutta on sen sijaan hyvin vaikea mitata tai määritellä. 
  • Toisena syynä voi nähdä tekojen tuomittavuuden. Ylinopeus on Suomen yleisin rikos, mistä johtuen sen tekijään voi moni helposti samaistua. Esimerkiksi raiskaus on sen sijaan rikoksena täysin toista luokkaa. Koska teko itsessään on niin vahvasti tuomittava, voi olla vaikeampaa hyväksyä tuomiota lieventäviä tekijöitä. Ja toisaalta hätäisimmät voivat nähdä lievennysten puolustamisen itse teon puolustamisena - tätä on näkynyt myös Smithin tapausta kommentoineiden joukossa.
  • Kolmas syy voi olla se, että julkisuutta voisi teoriassa luoda tapaukselleen tarkoituksella, kun taas varsinkaan vahvistunutta verotusta on vaikea jälkikäteen rukata "köyhemmäksi". Tätä julkisuudenluomisargumenttia olen nähnyt käytettävän, kun taas köyhäksitekeytymisargumenttia en niinkään - olkoonkin, että "rikkaudesta rankaiseminen" on kyllä esiintynyt päiväsakkokäytäntöä vastustavissa argumenteissa.
  • Neljäs syy saattaa olla aika: päiväsakkokäytännön aiheuttamat tavallisen ihmisen arkeen absurdin suurilta vaikuttavat summat ovat olleet tuttu juttu jo 90-luvun puolelta, kun taas julkisuus tuomiota lieventävänä asianhaarana on tainnut tulla tuomiokäytäntöihin vasta viime vuosina, joten siihen ei ole vielä samalla tapaa totuttu.

Syistä ensimmäinen on perusteluna sinällään paikkansapitävä, mutta kuitenkin hieman kyseenalainen, sillä eivät tuomiot muutenkaan ole absoluuttista tiedettä: aina tarvitaan tulkintaa ja tapauskohtaista arviointia. Syistä toisen uskoisinkin oikeastaan olevan painavin tekijä siinä, ettei julkisuutta moni haluaisi hyväksyä tuomiota lieventävänä tekijänä. Mutta onko tuokaan syy pätevä? Vakavammista rikoksista kuuluu totta kai saada kunnollinen tuomio, mutta eikö poikkeuksellinen julkisuus voi ainakin periaatteessa olla vaikuttava tekijä siinä missä lievemmässäkin rikoksessa? Kolmas kohta on myöskin kyseenalainen: julkisuus lieventää tuomiota harvoin, joten ei kyse ole mistään automaatista, jota voisi helposti manipuloida. Vaikea myöskään nähdä, että kukaan tieten tahtoen hankkisi julkisuuttakaan tapaukselleen tuomion lieventämisen saavuttamiseksi, ja vaikka joku niin tekisikin, tuomioistuin näkisi luultavasti näiden aikeiden läpi.  Ja toisaalta tapauksissa, joissa julkisuus on lieventänyt tuomiota, lievennyksen merkitys lienee aina huomattavasti pienempi kuin tapauksen saaman julkisuuden aiheuttama taakka. Neljäs syy taas ei ole edes argumentiksi sopiva.

Ottamatta kantaa mihinkään yksittäisiin tapauksiin mielestäni sekä mahdollisesti valtaviinkin ylinopeussakkoihin johtava päiväsakkokäytäntö että mahdollisuus lieventää tuomioita julkisuuden perusteella ovat molemmat perusteltuja käytäntöjä. Päiväsakkomalli saa aikaan sen, että sakko tuntuu tuloista riippumatta. Julkisuuden mahdollinen lieventävä vaikutus taas perustuu Rikoslain 6 luvun 7 §:ään, jonka mukaan on "lieventävänä seikkana otettava huomioon myös tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen." Tämä on myös järkeenkäypää, sillä tavoite kai on kuitenkin, että rikoksesta saa kokonaisuudessaan sellaisen seuraamuksen, jota voi pitää oikeudenmukaisena ja perusteltuna.

Julkisuuden merkityksen huomioiminen voi toisaalta olla myös ongelmallista. Jos kyse on ennestään julkisuuden henkilöstä, on väistämätöntä, että myös rikostapaus saa itse rikokseen nähden poikkeuksellista huomiota osakseen. Muun muassa tällaisissa tilanteissa voi helposti olla, että julkisuus on itsessään paljon vahingollisempi seuraus kuin mitä varsinainen rikosoikeudellinen rangaistus vastaavasta rikoksesta olisi tavalliselle pulliaiselle. Ei rikosta silti ole syytä jättää ainakaan kokonaan ilman rikosoikeudellista rangaistusta. Kaikista vakavimpiin rikoksiin (kuten esim. tuoreeseen sarjahukuttajan tapaukseen) taas liittyy jo teon luonteen vuoksi käytännössä automaattinen laaja mediahuomio, eikä sitä voi tällöin pitää syynä tuomion lieventämiselle. Julkisuuden poikkeuksellisuus siis käytännössä mittautuu suhteessa teon vakavuuteen.

Oma asioita monimutkaistava lukunsa on, että toimeenpantava rangaistus pohjautuu itse teon lisäksi myös teon seurauksiin varsinkin silloin, jos rikoksella on uhri tai useampia. Mikäli rikoksella on uhri, kysymykseen tulee usein myös vahingonkorvaukset. Pitäisikö tältä osin katsoa myös julkisuuskolikon kääntöpuolelle? Siinä missä rikoksen tekijä voi saada ikään kuin osan tuomiotaan poikkeuksellisen negatiivisen julkisuuden muodossa, eivätkö toisaalta myös uhrit saata joskus kärsiä enemmän ylimääräisen julkisuuden takia? Uhrit eivät onneksi sinänsä ole yleensä samalla tavalla esillä kuin rikoksen tekijä, eivätkä varsinkaan negatiivisessa valossa, ja tekijän saama negatiivinen julkisuus voi jopa tyydyttää uhrin oikeudenmukaisuuden tunnetta. Voisiko kuitenkin joissain tapauksissa olla niin, että siinä missä tekijän saamaa mahdollista vankeustuomiota ehkä lievennettäisiin, uhrille maksettavaa korvaussummaa tulisi vastaavasti nostaa julkisuuden vuoksi? Otettiinko tätä näkökulmaa huomioon esimerkiksi Tapanilan raiskaustapauksessa? Jos ei, olisiko ehkä ollut syytä? Oliko mediahuomio ja julkisuuden tavallaan antama tuki uhrille helpottava vai pikemminkin vain lisäahdistusta aiheuttava tekijä? Asiaa on ulkopuolisena vaikeata arvioida, mutta tästä huolimatta on syytä kysyä: mahdollistavatko lakipykälät tapauksen julkisuuden merkityksen huomioonottamisen myös uhrin näkökulmasta? Ja jos mahdollistavat, pidetäänkö tämän aspektin arvioiminen myös käytännössä osana oikeusprosesseja?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Juuso Hämäläinen

Kirjoitat tärkeästä aiheesta, mutta niin paljon ja sekavasti, että päätelmäsi hukkuvat sanojen mereen. Olet siis joko pyrkimässä juristiksi tai sellainen jo.

Juttusi aihe on yksinkertainen. Rangaistuksessa on otettava huomioon negatiivisen julkisuuden haitat ja muut epäsuorat vaikutukset kuten elinkeinon menettäminen. Smithin kohdalla tämä on merkittävä summa. Lisäksi oikeuskulut, omat ja vastapuolen, on huomioitava. Ne voivat nykyään olla mitä vain kiitos asianajokäytännön, joka tulisi lopettaa ja korvata virkamiestyöllä täysin. Rangaistuksen osaksi on jollain tavoin laskettava se aika, jonka oikeusprosessi on vienyt ja usein estänyt syytetyn elämässä monia asioita.

Tärkeintä kuitenkin on korvata rikoksen uhreille välittömästi mitä päätetty eli tehdä se aina ensin valtion pussista, ehkäistä rikoksen uusiminen ja vasta viimeisenä tulee rangaistus. Sillä on vähiten merkitystä jutuissa päinvastoin kuin luullaan.

Päiväsakoissa on huomioitava sekä tulot että varallisuus tietenkin.

Käyttäjän jhiden kuva
Johannes Hidén

Kiitos kommentista! En ole juristi, enkä sellaiseksi pyrkimässä, joskin saattaa sitä verta virrata suonissa. :) Olet luultavasti oikeassa tuon sekavuuden suhteen. Yksi syy on siinä, että suurin osa jutusta liikkuu aika abstraktilla tasolla pohtimassa syitä siihen, miksi kahteen eri käytäntöön ehkä suhtaudutaan eri tavoin. Varon myös ehkä liiallisuuksiinkin asti ottamasta erityisemmin kantaa, mikä voi tehdä tekstistä vielä puisevamman.

"Päiväsakoissa on huomioitava sekä tulot että varallisuus tietenkin."

Olen tästä samaa mieltä, kuten jutusta ilmenee, mutta kaikki eivät tunnu olevan samaa mieltä. Sama koskee vielä vahvemmin tätä:

"Rangaistuksessa on otettava huomioon negatiivisen julkisuuden haitat ja muut epäsuorat vaikutukset kuten elinkeinon menettäminen."

Olen samaa mieltä, mutta hyvin moni tuntuu olevan periaatetta vastaan. Sitä ei ole kritisoitu vain sosiaalisessa mediassa, vaan myös esimerkiksi Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa, mihin puolestaan on vastannut rikosoikeuden apulaisprofessori käytäntöä puolustavalla mielipidekirjoituksellaan ( http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002910931.html ). Myös asiantuntijoidenkin keskuudessa taitaa kuitenkin esiintyä asiasta erimielisyyksiä.

Mielestäni on syytä pohtia, miksi ihmisten näkemykset tässä asiassa poikkeavat niin vahvasti toisistaan. Se on oikeastaan tämän blogijuttuni tarkoitus.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Päiväsakkomenettely on oikeudenmukaisin rangaistus, mitä maailmassa on keksitty.

Keskustelussa rangaistusmuodon absurdiudesta sakkosummia tuijotettaessa unohtuu usein se, että kysymys on tasapuolisuudesta. Satasen sakko tonnin tuloilla vastaa täysin 100 000 sakkoa miljoonatuloilla. Kumpikin kirpaisee yhtä paljon rikoksen tekijää.

Jos lakia muutetaan, köyhää rangaistaan enemmän kuin varakasta. Näemme siis jatkossa yhä röyhkeämpiä "Audi-kuskeja."

Päiväsakkomenettely on myös "oikea" rangaistus verrattuna ehdollisiin rangaistuksiin, joille rikolliset lähinnä nauravat.

Päiväsakot ulosmitataan automaattisesti, mikäli ne jäävät maksamatta. Myös ns. varattomilla ne jäävät piikkiin, eli rangaistukselta ei voi välttyä, ellei onnistu elämään tulottomana seuraavia kymmentä vuotta. Ei sekään helppoa ole.

Esim. vahingonkorvauksia rikosten uhrit joutuvat sen sijaan peräämään itse. Niiden eteen valtio ei laita tikkua ristiin.

Nykyisin ainoa toimiva rangaistus ja pelote on ns. rikoshyödyn menettäminen, joka puree huumekauppiaista talousrikollisiin.

En ymmärrä sitä, miksi oikeus oli huolissaan siitä, että Axl Smithin työura katkesi. Samalla lailla se katkeaa monilla muillakin rikoksesta tuomituilla, joille jää käteen vain loistava menneisyys.

Mikä etuoikeus julkisuuden henkilöllä, joka narahtaa rikoksesta, on parempaan tulevaisuuteen kuin kenelläkään muullakaan?

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Naulankantaan. Kun lait ja asetukset aina tehtäisi yksinkertaisiksi ja tulkintavapaiksi kalliita asianajajia ei tarvittaisi eikä turhille spekulaatioille jäisi tilaa, tai korkeintaan vain vähän. Se olisi kaikkien etu!

Käyttäjän jhiden kuva
Johannes Hidén

Siltä varalta, että asiasta oli mitään epäselvyyttä: olen päiväsakoista täsmälleen samaa mieltä. Kiitos joka tapauksessa lisäperusteluista niiden puolesta.

En tiedä, mikä Axl Smithin tapauksessa oli käytännössä julkisuuden merkitys tuomiossa. Jos vaikutus oli se, että ehdollista tuomiota tuli hieman vähemmän, eipä sillä suurta merkitystä ole. Vahingonkorvausten, häpeän ja aseman menetyksen myötä en ainakaan lehtijutuista saatujen tietojen perusteella näe juuri syitä, miksi tuomion pitäisi olla suurempi.

Käyttäjän jhiden kuva
Johannes Hidén

"Mikä etuoikeus julkisuuden henkilöllä, joka narahtaa rikoksesta, on parempaan tulevaisuuteen kuin kenelläkään muullakaan?"

Ei kai siitä varsinaisesti ole kyse, vaan siitä tuleeko julkisuuden henkilön kärsiä rikoksesta enemmän maallikkoon verrattuna.

Toimituksen poiminnat