Johannes Hidén Kohti valmiimpaa maata.

Populismia ja "populismia"

Tänä viikonloppuna suomalaiset äänestävät taas eduskuntavaaleissa. Gallup-tuloksissa yksi huomattava asia on Perussuomalaisten kannatuksen nousu, mille tuoreimmassa Kauppalehdessä pohdittiin syitä. Samalla jutussa viitattiin myös "populististen liikkeiden" nousuun. Ehkäpä populismi on lisääntynytkin, mutta itse näkisin, että vielä enemmän on lisääntynyt siitä puhuminen - ja monesti kyseenalaisin perustein.

Populistisia lintuja

En tiedä, onko kyse vain omasta pienestä mediakuplastani, mutta välillä on tuntunut siltä, että suomalaisesta ja eurooppalaisesta politiikasta puhuttaessa koko populismi-termi olisi lähestulkoon varattu maahanmuuttokriittisille puolueille. Se tuntuu oudolta, ja saa näkemään tilanteen kutakuinkin näin: 

  • Kun Kokoomuksen edustaja veronalennuksia ihan vain koska työnteon tulee olla kannattavaa, sitä ei juuri koskaan kutsuta populistiseksi kommentiksi.
  • Kun Vasemmistoliiton edustaja vaatii parempaa sosiaaliturvaa, jotta tavallinen ihminen pärjäisi, sitäkään harvemmin kutsutaan populismiksi.
  • Mutta kun Perussuomalaisten edustaja vaatii tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa, se onkin sitten merkki siitä, että koko puolue on populistinen.

Mikä tässä erottaa Perussuomalaiset muista puolueista - varsinkaan nyt Timo Soinin jälkeisessä kokoonpanossaan? Jos joku esittää omat todelliset näkemyksensä ja tavoitteensa ilman tarkoituksellisen harhaanjohtavia yksinkertaistuksia ja mahdollisimman rehellisesti sellaisina kuin ne ovat, onko sitä mitään syytä leimata populismiksi? Ja jos ei ole, onko jokin syy olettaa, että Perussuomalaiset tai kaikki muissa Euroopan maissa vaikuttavat "populistiset liikkeet" toimisivat useammin tästä poiketen kuin perinteisempien valtapuolueiden edustajat? Vai onko populismiin viittaamisesta tullut vain yksi tapa sanoa, että "he ovat väärässä ajatellessaan noin"? Eikö tuollainen "me-he"-erottelu ole juuri sellainen asia, millä populismi-leimaa välillä perustellaan? Eikö tässä olla jo aika lähellä sitä, että populisteiksi leimaajat olisivatkin itse asiassa itse käyttämänsä määritelmän nojalla itse populisteja?

En väitä, etteikö politiikassa esiintyisi populistista retoriikkaa. Enkä väitä, etteikö se voisi joillakin poliitikoilla tai jopa puolueilla mahdollisesti tavallisempaa kuin toisilla. Tuntuisi kuitenkin järkevämmältä kohdistaa populismin leimakirves heikkoon, vääristelevällä tavalla yksinkertaistavaan tai perusteettoman tarkoitushakuiseen ja älyllisesti epärehelliseen argumentaatioon sen sijaan että määriteltäisiin kokonaisia poliittisia liikkeitä tai edes yksittäisiä poliitikkoja leimallisesti populistisiksi.

Meillä poliittinen kenttä ei onneksi tunnu olevan yhtä pahasti jumissa kuin mitä se on vaikuttanut Ruotsin puolella viime vuosina olleen perinteisempien puolueiden kieltäytyessä yhteistyöstä Ruotsidemokraattien kanssa. Olisi hyvä pitää Suomessa tilanne siltä osin terveempänä myös jatkossa. Perusteettomalla tavalla yleistävä leimakirveiden heiluttelu ei edistä rakentavaa keskustelua, eikä siten myöskään paranna poliittisen toimintaympäristön toimivuutta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän HarriNissinen kuva
Harri Nissinen

Tästä varmaan olisi ihan hyvä keskustella laajemminkin, koska tuota leimaa jaetaan valtamediassa lähes päivittäisenä mantrana. Sanasta, tai sen kohteesta on luotu eräänlainen hirviö.

Valtamedian kielenkäytössä populistinen puolue, tai populisti on assosioitunut lähinnä kansallismielisyyteen, sekä maahanmuuttokritiikkiin.

Merriam-Webster määrittelee populistin seuraavasti:

#1 a member of a political party claiming to represent the common people
#2 a believer in the rights, wisdom, or virtues of the common people

Lisäksi kontrastina tälle ylläolevalle populismi-leimasta on syntynyt mielikuva agitaattorista, tuotteistajasta, kelkan kääntäjistä ja äänestäjillä ratsastajasta.

Selkeästi virallinen määritelmä kuitenkin on kansanedustaja ja kansalaisten oikeuksiin ja hyvyyteen uskova. MW:n määritelmän #2 mukaan olisin populisti, vaikka en ole minkään puolueen jäsen. Näiden määritelmien hyväksikäyttö omaksi eduksi olisi jotain ihan muuta.

Käyttäjän jhiden kuva
Johannes Hidén

Kiitos kommentista!

Kirjoitit, että "Selkeästi virallinen määritelmä kuitenkin on kansanedustaja ja kansalaisten oikeuksiin ja hyvyyteen uskova."

Ei populismille ole varsinaista virallista määritelmää. Ja tuo on siitä huolimatta mielestäni selvästi väärin. Ensinnäkään nuo Merriam Websterin määritelmätkään eivät edellytä, että molemmat pätisivät samanaikaisesti. Toisekseen pidän Cambridge Dictionaryn, englanninkielisen Wikipedian ja Googlen suoraan hakusivulla antamia määritelmiä paljon parempina kuin tuota Merriam-Websterin kuvausta. Ensinnäkään ei ole mielestäni mitään perusteita edellyttää poliittisen puolueen jäsenyyttä, jotta voisi määritellä jonkun populistiksi tai jonkun puheen populismiksi - vaikka toki tyypillisesti populismi ja varsinkin siitä puhuminen kuuluukin nimenomaan politiikkaan. Ja tuo toinen määritelmä taas tuntuu todella omituiselta. Voihan sitä olla "believer in the rights, wisdom, or virtues of the common people" ilman että siitä tekee minkäänlaista numeroa. Ja jos vain ajattelee noin ilmaisematta asiaa koskaan kirjoitetuin sanoin tai puheena, mitä ihmeen populismia se sellainen muka olisi?

Wikipedian sanoin populismissa tarkoituksena on "deliberately appeal to "the people"" ja Cambridge Dictionaryn mukaisesti "political ideas and activities that are intended to get the support of ordinary people by giving them what they want". Nämä ovat mielestäni oikeanlaisia kuvauksia populismista.

Toimituksen poiminnat